Kesä pikakelauksella

Niinhän siinä on taas käynyt että aika on hujahtanut ihan kunnolla! Kesä on mennyt nauttiessa, reissatessa, töitä tehden sekä tietysti pullaa kasvatellen ja sen tuloon valmistautuen. Odotellaan jo koko perhe suurella innolla muutaman viikon päässä häämöttävää uuden perheenjäsenen syntymää. 38. viikko alkamassa! L tykkää edelleen kertoa kaikille että pikkusisko syntyy ihan pian. Se myös leikkii leikkejä joissa laittaa jonkun lelun (yleensä A:n) paidan sisään ja kuvittelee sitten että sieltä syntyy pikkusisko.

Ylihuomenna vauvasta tulee täysiaikainen!

Juhannuksen korvilla alkoi tajuta että ei vitsit, nythän on oikeasti muuten kesä ja viikot pitkällä eikä laskettuun aikaan ole kuin pari kuukautta. Kesät menee aina niin nopeasti ja on täynnä ohjelmaa, joten tehtiin vähän suunnitelmaa siitä miten vauvan tuloon valmistaudutaan. Tässä ei montaa viikonloppua olla kotona vaan jouten oltu joten suunnitelma oli ihan hyvä tehdä ettei jäisi kaikki viime tippaan. Ollaan nyt vähän aloiteltu kodin järjestelyä. Ihan ensiksi siivoiltiin ja järjesteltiin kaappeja ja samalla jouduttiin toteamaan ettei meillä tällä hetkellä ole kovin järkevää paikkaa vauvan tavaroille. Se mun isän lipasto mitä aiemmin kaavailin ei myöskään osoittautunut kovin päteväksi vaihtoehdoksi pienen kokonsa puolesta. Suunnattiin siis ostoksille ja hankittiin meidän makkariin vauvan tavaroille oma pieni kaappi. Sitten ollaan pyykkäilty ja osteltu kaikki tarpeellinen valmiiksi aina hoitopöydästä pumpulilappuihin. Ensi viikonloppuna olis tarkoitus yrittää ehtiä kasailla sänkyä ja/tai hoitopöytää. Tota pyykkiä oli taas ihan älyttömän monta koneellista ja siinä hommassa meni aika lailla yksi päivä kokonaan siten että pyöritettiin omaa konetta ja alakerran pesulan kahta konetta. Mutta nyt tuli kaikki peitot, lakanat, pyyhkeet, vaatteet, alustat ym pestyä.

Viimeksi pulmailin nimien ja kummien kanssa. Onneksi molemmat asiat on nyt järjestyneet. Nimen kanssa kävi just niinkuin arvelin eli kuten jokaisen nimen kanssa on käynyt: kun siihen oikeaan törmää, sen vain tietää. Tää oli nyt neljäs nimi jota mietittiin (ekaan raskauteen kaksi ja nyt kaksi). Monia kivoja tuli vastaan mutta jotenkin niiden kanssa ei tullut sellaista fiilistä että alkais hymyilyttämään. Kunnes törmäsin tähän ja ihastuttiin siihen molemmat. Sen jälkeen olikin helppo keksiä toinen ja kolmas nimi. Tai ne ei jotenkin vaatineet edes keksimistä, ne vain heti tulivat. Nimi on kivasti sellanen kuin L:lläkin että ei kovin yleinen, helppo ymmärtää Suomessa ja ulkomailla, mutta silti sitä ei joudu kenellekään toistamaan tai tavaamaan. Kummiasia ratkesi kun tapasin mun lapsuudenystävän ja rohkaistuin kysymään sen ajatuksia kummiudesta uudelleen. Puhuttiin sitten asia halki ja se oli ihan mielissään pyynnöstä. Ei vaan ensin oikein tiennyt minkälaiset toiveet meillä on kummiuden suhteen. Sillä itsellään ei kummeja ole joten ei oikein tiennyt millainen se rooli yleensä on. Mutta nyt voidaan siis olla täysin tyytyväisiä niin nimen kuin kummienkin suhteen!

A:lla on heinäkuun ajan ollut tosi paljon jo supistuksia ja välillä aika kipeitäkin. Ne oli käymässä Porissa ja L sai ilmeisesti junasta oksennustaudin (jeejee..). No se tauti sitten tarttui A:han ja raju oksentelu sai supistelua aikaan aika nonstoppina levossakin. Lisäksi A kuivui jonkin verran ja pissaan tuli verta. Jännitettiin vähän että mitä tästä seuraa kun vielä seuraavana päivänä oksentelusta supistukset tuli parin minuutin välein. A soitti kättärille varuiksi ja ne sanoi että niillä viikoilla vauvan tuloa ei enää lähdetä estämään joten tulkoon jos on tullakseen. Samana päivänä olis ollut neuvolalääkäri mutta sitä jouduttiin sitten siirtämään seuraavaan viikkoon. Oli ihan jännittävää mennä ja kuulla mikä kohdunsuun tilanne on. Ja tietysti myös että mikä kokoarvio vauvasta saadaan! Noh, lääkäri sanoi että kohdunsuun tilanne oli hyvin samanlainen kuin uudelleensynnyttäjillä siinä kohden. Eli kuvitellaan nyt saavamme odottaa sinne lasketulle ajalle asti. Katseltiin sitten pikkupullan touhuja ultralla. Vähän hiljainen oli, veteli justiinsa sikeitä. Kokoarvio kuitenkin saatiin ja se vastasi hyvin viikkoja, olikohan pari päivää pienempi. Arvio siitä että syntyessään olis 3,5kg. Se oli hyvä uutinen! Ton raskausdiabeteksen kanssa on nimittäin vähän pelättävää kokoajan ettei tulis mitään sokerivauvaa ja nyt ainakaan ei siltä näyttänyt. A:lla on kyllä arvot pysyneet hyvin rajoissa vaikka mun mielestä sen ruokavaliossa olis ollut parantelun varaakin. Sillä on nimittäin taas sama kuin viime raskauden lopussa että tekis kamalasti herkkuja mieli ja hermostuu mulle jos yritän kieltää:D Painoa on tullut viitisen kiloa raskauden aikana mikä on ihan hyvä koska lähtöpaino oli 6kg suurempi kuin viimeksi.

Kupu viikolla 32.

Synnytystäkin ollaan vähän mietitty ja etenkin sairaalaa. Nythän meillä on mahdollisuus valita halutaanko kättärille vai naistenklinikalle mikäli molemmissa synnytyksen hetkellä tilaa on. Mutta ollaan mietitty että kumpaan soitetaan ensin. Naikkari olis toisaalta uusi ja kuulemma tosi kiva. Kättäri on puolestaan tuttu paikka. Loppujen lopuksi A on kallistunut kättäriin koska ei koe jaksavansa synnytyksen tullessa miettiä enää uutta paikkaa. Helpompaa mennä tuttuun. Jos tää olis eka synnytys valinta olis varmaan naikkari. Jos jollain on tuoreita kokemuksia kättäriltä nyt kun lopetus on selvinnyt niin niitä kuullaan mieluusti.

Kesän aikana ollaan ulkoiltu reilusti, L on tutustunut paremmin pihan isompiin lapsiin ja viihtyy hyvin niiden seurassa. Monet samanikäiset on jotenkin sosiaalisesti vaisumpia. Ne ei vielä oikein välitä leikkiä yhdessä ja L:lle kaverit on puolestaan tärkein asia. Se on myös aika kova menemään ja tosi taitavakin monissa asioissa kuten jalkapallossa ja potkulautailussa, joten tykkää sitten leikkiä enemmän isompien kanssa. Ikää tulee justiinsa täyteen 2,5 vuotta ja ne on kyllä olleet ihan parhainta aikaa meidän elämässä! L on ihan mahtava tyyppi; huumorintajuinen, rakastava, kovapäinen, empaattinen, touhukas, liikunnallinen, kova höpöttelemään ja tietysti suloinen kuin mikä<3 Ujous on helpottanut ja se on nykyään selittämässä kaikille vaikka ja mitä. Ainoa milloin pupu menee pöksyyn on jos pyytää sitä vaikka laulamaan jonkun edessä. Silloin se kääntää päänsä alas ja sanoo että "minä olen vähän ujo". Se osaa älyttömän hyvin tosi monta lastenlaulua ulkoa sekä loruja ja satukirjalemppareitaan. Jos vahingossa lukee jonkun sanan väärin se kyllä korjaa nopeasti "mamma sinä muistit väärin, se on Jyri kikattaa eikä nauraa". Harrastuksiaan L on kaivannut nyt kesän aikana kovasti ja odottaa jo päiväkodin alkua. Se koittaa siis 10.8. osapäiväisessä ryhmässä kolmena päivänä viikossa 5h. Hyvä että on innoissaan! Ollaan käyty jo päiväkodin pihalla leikkimässäkin että olis sitten tuttu.

Porin reissun lisäksi ollaan käyty pari kertaa Kotkassa, risteilyllä Tukholmassa sekä Mikkelissä asuntomessuilla. Lintsillä on tullut käytyä monta kertaa, se kun on tossa lähellä, ja myös Korkeasaaressa eläimiä ihmettelemässä. L on ollut kaksi kertaa yökylässä mun vanhempien luona joten meilläkin on vihdoin ollut ihan omaa aikaa reilusti. Ekalla kerralla vaan otettiin iisisti ja grillailtiin kotona ja tokalla kerralla oltiin viikonloppu siellä Mikkelissä. Oltiin sellaisessa upeassa kartanohotellissa yötä ja ai että oli kyllä rentouttavaa! Jotenkin onnistuttiin kyllä olemaan ihan puhkipoikki kun tultiin kotiin:D Asuntomessut osui mukavaan saumaan kun ollaan tässä koko vuosi haaveiltu talon rakentamisesta. Sopivia taloja on kyttäilty myös oikotieltä ja muutamia käyty katsomassakin. Sellainen ihan täydellinen on vielä löytämättä joten toiveissa olis päästä ensi vuonna rakentamaan jos sopivaa ei siihen mennessä tule vastaan. Tääkin on vienyt aika paljon aikaa kun ollaan tutustuttu kaikkiin rakennuttajiin, talomalleihin ja rakentamiseen ylipäänsä.

Alennusmyyntejäkin on tietysti shoppailtu

Laivalla L:n mielestä parasta oli lasten diskot ("minä rakastan tanssia!"), Harri Hylje ("minä rakastan Harri Hyljettä!"), Muumipeikko, Pikku Myy, meri ("minä rakastan merta!"), laivan leikkialue pallomerineen, Junibacken Tukholmassa sekä sellainen koiranpentu joka ostettiin Tukholmasta. Se reagoi silityksiin ja pitää erilaisia ääniä sekä sulkee silmiään ja liikuttelee päätään ("minä rakastan minun koiraa!"). Eli paljon rakkauden aiheita tän matkan aikana löytyi:D Vanhemmat nauttivat myös hyvästä ruoasta, vikasta lomamatkasta kolmistaan sekä L:n päiväunien aikaisesta kävelystä kaupungilla.