Yhdet vaunut, kahdet vaunut, kolmet vaunut, neljät vaunut...

Täytyy aloittaa sillä että vuosia sitten vähän ihmeissämme salaa naureskeltiin kun veljen vaimo oli vaunuhullu. Jatkuvasti se tilaili uusia vaunuja ja rattaita Saksasta tai milloin mistäkin. 4 lasta, viidettoista vaunut. Kyllä,  v i i d e t t o i s t a.

Kesäkuu 2014. Varhaisultra takana ja pää pyörällä vauvalle tarvittavista varusteista. Vaunut tietysti, nehän tulee ekana mieleen. Päätetään olla fiksuja ja valita sellaiset kiesit jotka sopii meidän elämään kantakaupungissa ja joilla voitais körötellä menemään koko vaunuaika. Ettei vaan kävis niinkuin veljen vaimolle. Yhdistelmävaunut on vielä vieras sana mutta kun törmätään vaunuihin jotka myöhemmin muuntuu rattaiksi ollaan innoissamme. Onpas fiksu ominaisuus! Näin pihalla nää tulevat vanhemmat siinä kohtaa oli:D Noh, ihastuttiin kuitenkin Stokke Xploryihin ja pian onnistuttiin bongaamaan Tori.fistä käytetyt hyvään hintaan ja päätetään tarttua tähän tilaisuuteen vaikka vielä olikin erittäin aikaista! Eihän näitä varmastikaan enää uudestaan tule myyntiin! Hah. Kiikutetaan vaunut tyytyväisenä kotiin. Raskauden aikana vaunutietous ehkä vähän kasvaa ja havahdutaan että muillakin merkeillä on yhdistelmiä. Ja että muitakin merkkejä on kuin kaikki mörssärivaunumerkit ja ketterät Stokket.

Xploryt palveli pikkuvauva-ajan kyllä ihan hyvin. Mitä nyt vaunuista oli tullut muutamakin päivitetty versio. Ikää näillä oli jo useampi vuosi ja se tietysti alkoi tuntumaan käytössä; jarrut oli kehnot ja renkaat kuluneet sekä kaikki mekaniikka vaati vähän omaa tatsia toimiakseen. Siinä vaiheessa kun olis pitänyt alkaa vaihtelemaan vaunu- ja rataskopan välillä alkoi tulla fiilis että helpompiakin vaihtoehtoja täytyy olla. Viimeinen tikki tuli kai kun ei millään saatu kasattua rattaita ja Ikea-bussi oli lähdössä. Kuski seisoi siinä vieressä mulkoilemassa että kuin vaikeeta se voi olla. Ja jos toi ei ollut viimeinen tikki, niin se ainakin oli kun toi samainen bussikuski Ikeasta lähtiessä pysäytti bussin keskelle tietä ja kysyi lensikö joidenkin vaunut juuri bussista tielle:D Jarrut oli pettäneet tavaratilassa kovan kurvin aikana ja bussin onneton luukku oli auennut ja rattaat lentäneet kaaressa tielle! Okei, bussin luukussa oli tässä tapauksessa varmaan enemmän vikaa, mutta kuitenkin. Oli aika ostaa uudet menopelit. Ja siis, ihan uudet. Vanhat saatiin myytyä sentään samalla hinnalla millä oli ostettukin.

 

Stokke Scooteja sovittamassa. L paheksui (kuten ilmeestä näkyy) joten niitä ei sitten sen enempää harkittu:D

Stokkeissa miellytti monta asiaa kuten se että lapsi istuu tosi korkealla joten on helppoa olla vuorovaikutuksessa sen kanssa. Istuin käy myös syöttötuolista tarpeen vaatiessa ja tietysti lapsi viihtyy paremmin kun näkee hyvin ympärilleen järkevältä korkeudelta joten maisemat ei koostu ihmisten polvista. Ei siis ollut vaikeaa tehdä päätöstä saman merkin vaunuissa pysymisestä. Mietittiin pitkään Crusien ja Trailzien välillä. Pääasiallinen ero näissä oli renkaat, Cruseissa pienemmät asfaltille sopivat, Trailzeissa isot ilmakumirenkaat. Haluttiin päästä kulkemaan myös metsäisemmillä reiteillä sekä lumihangissa vaivattomammin joten päädyttiin Traizeihin. Nykyään Trailzeihinkin voi valita kummat pyörät tahtoo. Trailzeissä tavarakori on umpinaista kangasta ettei kura likaa tavaroita, Cruseissa se on verkkoa. Niissä tosin on takapyörissä lokasuojat. Ja Cruseihin saa sisaristuimen halutessaan. Trailzeihinkin ilmeisesti saa, mutta se viritelmä on omalla vastuulla. Stokke ei suosittele. Ilmeisesti lokasuojien puuttumisen takia, jolloin kurat voisi lentää alapenkissä matkustavan naamalle.

  

Kaikki toiminnot on ihan superhelppoja; istuimen kääntö ja kallistus, kasaaminen ja kankaiden poisto pesua varten. Nää rullaa kuin unelma ja on mitoiltaan varsin pienet vaikka näyttävätkin renkaiden takia suuremmilta. Aina on saatu ahtauduttua täysiin ratikoihin ja busseihin. Näissä on hyvä ja kevyt työntötuntuma. Tavarakori on ihan tajuttoman kokoinen. Nää on aivan ykköset autottoman ihmisen kauppareissuilla koska näihin saa tungettua neljä täyttä kassillista ruokaa. Tai vaikka jättisuuren postipaketin. Tai, kuten tuli todettua muutama viikko takaperin, Ikean kassillisen astioita, koristeita ynnä muuta, pyykkitelineen, shoppailut kaupungilla kuten vaatteita ja kertakäyttöastioita, apteekin ostokset (pienet toki) sekä kaikki ruuat ja juomat 20:n hengen juhliin. Lapsen ja hoitolaukun lisäksi. Täydellä lastilla sitten vielä kurvailtiin välipalalle kahvilaan ilman mitään ongelmia. Eli aivan loistopelit olleet meille!

Ihan pientä kritiikkiäkin nää on meiltä saaneet. Ilmakumirenkaat vaatii tietysti enemmän huolenpitoa kun pitää pumpata ja huolehtia että paineet on riittävät. Mutta meillä on puhjennut näistä rengas ihan kohtuuttoman monta kertaa. 1.5 vuoden aikana ainakin kuudesti. En usko että se on normaalia. Saattaa tietysti osittain olla oma vika, koska tavarakorin painorajat paukkuu usein kauppareissuilla. Sadesuojan luukku sulkeutuu niin vahvalla tarralla että sen avaaminen on saanut koko sadesuojan repeämään. Työntöaisan vaahtomuovipehmuste ollaan niinikään onnistuttu hajottamaan (täysin omaa syytä kyllä) eikä uutta saa. Aisan suojia kyllä saa halvalla ostettua ja meillä onkin siinä nyt musta keinonahkainen, joka ajaa asiansa varsin mainiosti. Ja olis ihan hauska jos istuimen kankaita voisi ostaa myös erikseen jotta sais vähän vaihtelua. Siinäpä ne heikommat puolet.

Syksyllä sitten kun L oli 9 kuukauden ikäinen haluttiin saada se pyörän perään kulkemaan ja hankittiin Thulen chariot cougar peräkärry. Nää on muutaman kerran toimineet myös varavaunuina jos Trailzeista on ollut kumi puhki. Pääasiallisesti tätä on kuitenkin käytetty viime kesän retkillä ja kauppareissuilla fillarin perässä ja siihen tarkoitukseen tää on aivan mainio! Lisäosalla tästä saisi myös juoksuvaunun ja sen verran kevytliikkeinen on, että varmasti tosi mukava siinäkin tarkoituksessa. Liikkuu siis melkein itsestään ja säädettävä jousitus takaa että matkanteko on lapselle mukavaa. Tavaraa saa aika hyvin mahtumaan takana olevaan luukkuun sekä pienen lapsen kanssa myös jalkatilaan. Kärryn päälle voi vetää pelkän hyttysverkon tai lisäksi tummennetun aurinkolipan tai sitten ihan koko etuosan peittävän muovin. L on näissä ottanut melkein aina pienet nokoset, ilmeisesti sen verran mukavaa ja rauhallista tuolla on istuskella. Ja viihtyy muutenkin hyvin kunhan vauhtia riittää!

L on tietenkin nyt kasvanut paljon ja alkanut kävelemään osan matkoista. Hoitolaukussakaan ei tartte enää olla kamalaa arsenaalia vaippoja, vaihtovaatteita, leluja ja välipaloja, joten ihan pieni vaippapussi riittää. Oli selvää ettei haluta raahata Trailzejä Lanzaroten matkalle mukaan melkein 2-vuotiaalle, joten päätettiin että on aika hankkia matkarattaat.

Pitkällisen googlailun jälkeen jäljellä oli kaksi vaihtoehtoa jotka saa ottaa sisään koneeseen. Goodbaby pockit ja Babyzen yoyo+. Oltiin varmoja että otetaan noi pockitit, maailman pienimpään menevät rattaat (ja puolet yoyoja halvemmat). Testailu kuitenkin osoitti että ne oli tosi huterat, aurinkosuoja oli olematon, istuma-asento huono (L ei viihtynyt), penkin kallistusta ei saanut säädettyä ja kävellessä mulla osui jalat kokoajan rattaisiin. Eli ei kovin toimivat ainakaan 176 pitkälle. Kasaaminen oli kyllä hauskaa ja helppoa kun sai vaan painaa ne läjään! Joten päätettiin että Yoyot lähti mukaan.

Ne on nyt olleet oikeastaan pääasiallisesti käytössä koska ovat niin pikkuruiset ja näppärät kun johonkin menee. Ne todella mahtuu joka välistä ja on superhelpot ja nopeat kasata jos siltä tuntuu. Sitten vaan olalle kassintapaisesti roikkumaan. Trailzit on nykyään käytössä vain silloin kun on tarvetta massiiviselle tavaratilalle, kuten kauppareissuilla, tai jos on satanut kamalasti lunta. Yoyojen tavarakori on aika pieni mutta kyllä sinnekin jotain pientä mahtuu. Ja lisäkoukuilla saa ripustettua lisää kasseja työntöaisaan! Selkänojaa saa näissä laskettua portaattomasti täysin makaavaan asentoon mikä on hyvä kun L on viime viikkoja lukuunottamatta nukkunut päiväunensa rattaissa. Matkalla ne toimivat tietenkin tosi hyvin. Saatiin rullata niillä koneeseen asti ja heti kun tultiin koneesta ulos avattiin ja laitettiin L istumaan. Ei siis tarvinnut ihan niin paljoa juoksennella sen perässä ympäri kenttää. L ei myöskään suostunut nukkumaan hotellihuoneen sängyssä unia, joten rattaissa meni nekin aina kätevästi ja samalla saatiin itse mennä miten huvittaa. Ei siis tarvinnut kökkiä päikkyaikaa huoneessa:D

Heikoimmat puolet on valjaat ja pyörät. Näissä tietenkään ei ole Trailzien veroisia ilmakumirenkaita joten parhaiten näillä rullaa lumettomilla keleillä. Lumi ja sohjokin kyllä menee mutta työntäminen on aika raskasta eikä isoista lumivalleista pääse yli kuin nostamalla. Onneksi rattaat on kevyet joten niitä saa nostettua riittävästi työntäessä kun yhdellä jalalla vaunun alta nostaa. Eturenkaissa on kyllä jousitus, mutta hiekkatiet ja mukulakivet on aikamoista perunapeltoa. Valjaat on sellaiset että henkselien osaset täytyy ensin laittaa yhteen ja työntää sitten yhdessä haarakappaleeseen. Tää on uhmakohtauksessa olevan lapsen kanssa puolimahdotonta. Varsinkin yksin. Suosin siis sellaisia valjaita jotka voi lukita yksi henkseli kerrallaan. 

Molemmat, Trailzit ja Yoyot, palvelee siis varsin mainiosti tällä hetkellä. Yhtä lasta.

Niinpä niin, arvaahan sen varmaan mihin tämä johtaa. Uudet vaunut tarvittais! Tällä kertaa valitseminen on ollut ihan supervaikeeta ja saa nähdä päästäänkö ikinä mihinkään ratkaisuun. Vaihtoehtoja esittelen vähän myöhemmin toisessa postauksessa:)

Meidän menopelit vaunuvarastossa