14. & 15. rv. Kuinka kertoa esikoiselle raskaudesta.

Positiivisen testin jälkeen eräs asia on mietityttänyt; kuinka kertoa L:lle raskaudesta ja missä vaiheessa. Ikää kun on vasta 2 vuotta, ei L:llä ole mitään tietoa siitä miten vauvat syntyy tai siitä että on itsekin ollut vauva. Eikä siitä että meille voisi tulla toinenkin lapsi. L kuitenkin ymmärtää juttuja ja kuuntelee muiden keskustelua valppaana vaikka näyttäiskin puuhailevan omiaan. Oonkin huomannut sen kasvoilla välillä tiettyä ihmetystä jos puhutaan jotenkin raskaudesta. Se kun ei ymmärrä mitä se meinaa. Suurin huoli siinä että jättäis kertomisen myöhempään on se, että L hoksaa muiden puheista jotain mikä voi tuntua sille pelottavalta tai että sille tulis fiilis että on jäänyt ulkopuolelle jostain. Suurin huoli siinä jos kertoo jo nyt on, ettei asia jää sille mieleen. Toi unohtamisen riski tuntuu kuitenkin pienemmältä joten päätettiin kertoa nyt. Jos asia pääsis unohtumaan matkan varrella niin mitäs sen on väliä. On kuitenkin helpompi selittää asioita, kuten miksei äidin mahan päällä saa enää pomppia, kun voidaan selittää se vauvan avulla.

Vaihe 1. Faktat tiskiin.

Ei olla koskaan kerrottu L:lle mistä vauvat tulee tai miten eikä tietenkään 2-vuotiaalle ole tarpeen selittää kovin tarkalla tasolla. Meillä on kyllä Oma perhe-kirja ja ollaan siitä ekat luvut luettu, missä naisparin lapsensaanti on selitetty. Luulen kuitenkin että toi kirja on tarkoitettu vanhemmille eikä L siitä oikein kiinnostunut eikä asioita ymmärtänytkään. Lähestyttiin siis asiaa vähemmällä faktatiedolla. Kerrottiin ihan yksinkertaisesti että vauvat kasvaa äitiensä mahoissa ja sitten ne syntyy. Tämä tieto ei mitenkään näyttänyt hämmentävän, vaan jo samana iltana L kertoi että vauvat tulee äidin mahasta. Seuraavana päivänä se kertoi tätä innoissaan sitten mummulassa eli eipä ollut päivässä tieto unohtunut!

Lainattiin kirjastosta kirja Pikkukani ja uudet vauvat. Luettiin sitä ja muutettiin vaan tarinasta isä mammaksi. Eläinsaduissa varsinkin on usein kiva kun voi huoletta tehdä tällaisia muutoksia! Ihan sellaisia ei viitsi tehdä missä esiintyy ihmisisä jolla on parta:D Kirjassa Pikkukanin äidin mahassa on vauvoja ja sitten äiti menee synnyttämään ne sairaalaan. Sen jälkeen seuraillaan miten elämä vauvojen kanssa sujuu. Lisäksi meillä on Aino-kirja, jossa Ainon pikkuveli syntyy. Se on mun vanha kirja varmaan siltä ajalta kun itselle syntyi pikkuveli. Tästäkin kirjasta L on tykännyt! Seuraavaksi voisi kai lukea Vallatonta vauvaa ja joitain muita jos löydetään.

Vaihe 2. "Näin sinä synnyit".

Sitten katseltiin kuvia ja videoita synnäriltä ja kotoa kun L oli itse vastasyntynyt. Kun katsottiin kuvaa vikalta raskausviikolta sanoin L:lle että katsopas kun äidillä on tässä iso maha. L siihen totesi että "minä olen äidin mahassa". Eli hyvin on ymmärtänyt homman jujun! Monena päivänä L pyysi että katsotaan kuvia missä hän on vauva. Lopulta osasi jo kertoa tarinan ulkomuistista siten, että ensin oli äidin mahassa ja sitten syntyi sairaalassa ja sitten vietiin kotiin missä kissat ihmettelivät häntä. Ja muistaa myös että oli mummut sun muut häntä sairaalassa katsomassa.

Vaihe 3. Härkää sarvista ja kertomaan!

Koska edelliset vaiheet sujui hyvin päätettiin kerran L:n vauvakuvien katselun jälkeen kertoa suuret uutiset. Kerrottiin että äidin maha on taas vähän kasvanut ja että siellä sisällä on vauva, joka on ihan pieni vielä, mutta syntyy kesällä. Kerrottiin että L:stä tulee isosisko ja se saa vauvasta kaverin. Katsottiin Pregnancy+:sta kuvaa tämän ikäisestä vauvasta (ajateltiin että mustat ultrakuvat voi olla vähän vaikeita ja pelottaviakin) ja kerrottiin minkä kokoinen vauva on. L kuunteli kaikkea tarkkaavaisena ja otti tän todella hyvin. Ihan just niinkuin voisi ton ikäiseltä toivoakin, eli kuuntelee hetken ja sitten jatkaa omia leikkejään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Välillä ollaan puhuttu mahassa kasvavasta vauvasta ja katsottu yhdessä pikkuisia vaatteita ja vauvan leluja ym. Toistaiseksi ainakaan ei siis ole vauvauutiset päässeet unohtumaan ja ollaan erittäin tyytyväisiä siihen että asia on nyt kerrottu. On kiva kun voi vapaasti puhua vauvasta kotona eikä L enää ala katsomaan hölmistyneen näköisenä.