Puoliväli ja ultra

Lauantaina sitä sitten päästiin merkittävään raskauden puolivälietappiin, ihanaa! Toisaalta tuntuu pitkältä ajalta miettiä samanlaista pätkää eteenpäin kuin mitä nyt on takana, toisaalta taas kun miettii niin kai se aika nopeasti on mennyt. Varsinkin edelliset 3 viikkoa. Olin ihan hämilläni kun huomasin että tällä viikolla on 5 kuukautta täynnä ja aika ottaa kuukausikuvat mahasta. Ja ehkäpä vihdoin olis aika julkistaakin ensimmäinen masukuva! Aiemmin ei ole tullut koska intouduttiin ensimmäiset kuukaudet räpsimään masukuvat ilman vaatetusta joten niitä ei sattuneesta syystä ole julkaistuna:D Mutta sienimetsällä nappasin yhden säädyllisen joten tässä tulee. Jättimasu vol 1.

Viikolla 19+1

  Tänään oltiin siis rakenneultrassa. Oltiin taas onnistuttu lietsomaan itsemme kamalaan jännitykseen. Yritin olla ajattelematta koko ultraa koska heti alkoi jänskättää. Odotushuoneessa oli taas sellanen fiilis että mä kuolen jännitykseen, jouduttiin vielä odottamaan siellä aika kauan koska hoitaja oli pahasti myöhässä. Heti kun vauva näkyi ruudulla vaihtui fiilikset iloon, siellä se meidän nyytti taas oli! Tällä kertaa ei saatu koko tyyppiä kerralla ruutuun ja muutenkin rakenneultrassa keskitytään paljon eri rakenteiden zoomailemiseen jotta hoitaja saa tarkistettua että kaikki on kunnossa. Beibiltä otettiin päänympärysmitta, päänhalkaisija, vatsanympärys, sekä reisiluun ja olkaluun pituus. Lisäksi tarkistettiin sydän, virtsarakko, maha ja suolisto sekä aivot. Mittaa oli tullut taas hyvin lisää ja edelleen mennään vähän viikkoja edellä, kokoarvioksi tuli nyt 21+0 eli 5 päivää edellä. Paino 373g joka on aika paljon kun vertaa noiden vauvasovellusten painoarvioihin, Pregnancy+ 300g ja Vau 325g. Eli niidenkin mukaan tuo paino on vasta seuraavalla viikolla normaalisti. Kysyin hoitajalta että voiko tuosta sitten päätellä että olis iso lapsi syntymässä, mutta se sanoi että ei voi vielä tietää. Vasta viikon 30 jälkeen tehdyistä kokoarvioista voi päätellä syntymäkokoa. Eli vaikka kasvu toistaiseksi on ollut normaalia nopeampaa saattaa se vielä hidastua. Kaikki oli normaalisti ja näytti hyvältä. Oi onnea! Se oli taas niin ihana kuulla!

Sitten suuriin sukupuoliuutisiin; niitä ei ole! Meidän pikku ujopiimä piti jalat tiukasti ristissä eikä suostunut vaihtamaan asentoaan heiluttelusta huolimatta. Ja me kun yritettiin saada se sokerilla hereille vähän ennen ultraa (A söi suklaapatukan koska kuulemma pieni sokeriannos usein herättää vauvan). Siinä sitä tihrusteltiin sitten vauvan peräpäätä ja varovainen arvio saatiin tytöstä. Kuvassa näkyi nimittäin kaksi valkoista pistettä jotka yleensä on vain tytöllä. Ne pisteet ovat siis häpyluut koska ultrassa luut näkyvät valkoisena. Katselin tuossa netistä toisten ultrakuvia tytöistä ja pojista ja kyllähän se tosiaan tytöltä näytti, en nähnyt yhdessäkään poikakuvassa niitä pisteitä, tytöillä ne sen sijaan olivat. Hoitajan veikkaus oli kuitenkin niin varovainen ettei sen pohjalta uskalla mitään vielä ajatella. Toisaalta nykyään kai ollaan aika varovaisia muutenkaan antamaan arvioita koska pieleen voi mennä kuitenkin ja sitten jotkut vanhemmat pettyy. Meille on oikeasti ihan sama kumpi tulee, olis silti mukava tietää kumpi se on. Sitä kuvittelee osaavansa taas askelen paremmin kuvitella vauvaa henkilönä kun tietää sukupuolen. Sanomattakin on selvää että tärkeintä on että tulee vauva ja että se vieläpä olisi terve.

Sukupuolen tietämisellä ei siksikään ole väliä ettei tarvitse alkaa varautua pikku prinsessan tai prinssin kasvattamiseen. Meillä ei sellaista aiota tehdä. Joillain nettipalstoilla näkee juttuja pettyneistä vanhemmista jotka olivat jo hankkineet kaikki tyttöjen jutut ja kun syntyykin poika ollaan vihaisia ja pettyneitä. Järkyttävää. Oikeastaan meitä enemmänkin huolettaa kuinka lasta saa suojeltua ulkopuolelta tulevilta sukupuolistereotypioilta. Jos miettii vaikka lapsille suunnattuja mainoksia on viesti aika selvä siitä millaisia poikien ja tyttöjen "pitäisi" olla. Me taas halutaan että lapsi saa leikkiä millä tahtoo ja pukeutua niihin väreihin kuin tahtoo. Toivoisin myös ettei esim lastenohjelmat pääsisi muovaamaan lapsemme luonnetta sen mukaan minkä ajatellaan olevan poikamaista tai tyttömäistä käytöstä. Niin helposti tasapäistetään lapset tiettyihin muotteihin mikä tietysti aiheuttaa vaikeuksia niille jotka näihin muotteihin ei ihan sovi...

Sitten vielä ultra-asiaa. Istukan paikaksi selvisi etuseinä, mutta se on silti tarpeeksi kaukana kohdunsuusta joten alatiesynnytys pitäisi sen puolesta onnistua. Istukka kuitenkin vaimentaa jonkin verran vauvan liikkeitä eikä niitä ole niin helppo tuntea, muuta väliä tuolla sijainnilla ei ole. Mä olen kyllä onnistunut viime päivinä tuntemaan vatsan päältä kokeilemalla pientä liikehdintää, se on hauskaa ja odotan kovasti liikkeiden voimistumista! Tällä kertaa ei saatu bebestä hyviä kuvia ujoilun takia ja hoitaja kertoikin olevansa itse tosi harmistunut ettei onnistunut saamaan parempia kuvia. Eli meillä on ennätysujo pikkuihminen tulossa! Kädet naaman edessä ja jalat ristissä. Kolme kuvaa saatiin kuitenkiin kotiin mukaan, kaksi profiilia ja yksi edestäpäin otettu. Sitä on oikeasti aika vaikea hahmottaa, mutta hoitaja näytti miten sitä tulkitaan ja mun mielestä vauva näyttää siinä nätiltä!

Sivuprofiili

Tässä tämä kasvokuva jos sitä joku nyt ymmärtää!

Nyt odottelen kovasti viikkoa 24, sen jälkeen syntynyt (tai 600g painava) voi jo selvitä! Viikon 27 jälkeen mahdollisuus on jopa jo hyvä (90%). Ne on ne seuraavat etapit. Onneksi tuollaiset tosi varhaiset syntymät on todella harvinaisia (0.4% ennen viikkoa 29 syntyneitä) mutta haluun aina osata varautua kaikkeen ja tietää.

Lisää noista prosenteista voi lukea näistä:
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo70150&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
http://en.wikipedia.org/wiki/Fetal_viability